Loppuvuodesta 2007 pyörinyt ef ~a tale of memories~ vakuutti minut jo heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Visuaalinen kerronta käyttää negatiivikuvaa, maskeja ja muita kikka-kolmosia tuomaan dialogin lähemmäksi katsojaa, ihan kuin olisi puhujan pään sisällä. Vaikea selittää, mutta tavallaan visuaaliset efektit tuovat hyvin vahvan läsnäolon tunnun. Katsoja ei ole etäinen seuraaja kolmannessa persoonassa, vaan hahmot tuntuvat todellisilta ja uskottavilta.
Osaltaan erikoisen lähestysmistavan selittää se ettei ohjaaja (Shin Ōnuma) halunnut tutustua käsikirjoitukseen ennen sarjan tekemistä, vaan hän halusi ohjata sarjan katsojan näkökulmasta.
Tietysti kun kyseessä on visual noveliin perustuva anime, täytyy mukana olla jokin koukku. Tässä tapauksessa yksi hahmoista ei auto-onnettomuuden takia pysty muistamaan mitään 13 tuntia kauempaa, ja tällä saadaan pedattua sarjaan elämää suurempaa draamaa.
Muuten sarja noudattaa juoneltaa tuttuja toimivaksi havaittuja kaavoja. On kolmiodraamaa pojan, lapsuudenystävän ja uuden ihastuksen välillä, milf-äitiä ja pervoa naapuria. Kyseinen naapuri keräilee koulupukuja mutta harmillisesti asiaa sivuttiin vain koomisessa mielessä.
Itse koulupukuun on panostettu mukavan paljon. Puvussa on paljon yksityiskohtia jotka varmasti saavat cosplay-ihmiset repimään hiuksia päästään, tosin ei tietenkään Gundamia vastaavassa määrin mutta kuitenkin. Sarjan seitsemänteen osaan mennessä koulupukua ei vielä ollut näytetty puoliksi puettuna, mutta ainoa asia joka päältä päin ei selviä on paidan leikkaus ja mekon mahdollisten(?) hihojen pituus bolero-tyyppisen yläosan alla. Cosplaytä ajatellen niillä ei sinällään ole väliä, se mikä ei näy ei ketään ahdista. Mikäli aikoo strippausta harrastaa voinee valita jonkun soveliaamman hahmon sellaiseen toimintaan.
Hihansuiden raidassa on päädytty juuri siihen ratkaisuun josta itse pidän eniten, suorat kontrastivärit kauluksen raidan kanssa. Yksinäinen raita on ihan hyvä valinta, useampi luultavasti antaisi vain sekavan ja ylitehdyn vaikutelman.
Mekon edessä kulkevat nappirivit on piirretty niin harvoin animessa kokonaan, että ne jäävät helposti huomaamatta. Tuollaiset yksityiskohdat kuitenkin saavat puvun erottumaan massasta vaikka niillä ei ilmeisesti mitään käytännön funktiota ole. On vaikea kuvitella että kukaan oikeasti tekisi tarkoituksella (toimivaa) kaksirivistä napitusta pitkään mekkoon.
Kaulan rusetissa on päädytty hyvinkin omaperäiseen ratkaisuun, sillä nauhka kulkee perinteisen käännekauluksen sijaan pienissä lenkeissä kaulan ympäri, ja itse kaulus on suora käänteetön papinkaulus korkealla napituksella. Mikäli paidassa olisi pitsisomisteet sen voisi kuvitella käyvän mitä parhaiten lolita-mekon kanssa.
Kauluksen takana on yksityiskohtana siivekäs risti. Kyseistä logoa ei juurikaan sarjan aikana näe, piirtäjät joko jättävät sen kokonaan piirtämättä tai tyytyvät hutaistuun pyörylään tai kolmeen vierekkäiseen viivaan. Tuon logon olisi mielellään nähnyt esimerkiksi koululaukussa tai vaikkapa vaakunassa poikien takissa.
Vyötäröllä pelivaraa kokojen suhteen antaa rusettikiristys, tosin lähinnä esteettinen funktiohan noilla usein tuntuu olevan. Ja mikäs siinä, rusetteja ei tässä maailmassa koskaan ole tarpeeksi.
Nähtävissä jälleen kerran uskomatonta omaperäisyyttä ja hahmosuunnittelijan tajuntaaräjäyttävät ratkaisut poikien koulupuvussa. Ei tuosta voi edes sanoa mitään, käy sekä historian tunnille että hautajaisiin.
Lisenssiä odotellessa, Geneonin tuottama sarja joten voisi olettaa tämän päätyvän piakkoin R1-alueelle myyntiin.
